Kallu on ehdottomasti tallin kiusanhenki joka jaksaa pelleillä asian kuin asian suhteen. Veikeä ja ponimainen hössöttäjä, jonka kanssa ei todellakaan tule tylsää. Kallu ei malta pysyä paikoillaan erityisen hyvin, mutta ei ole ikinä pahantahtoinen tai ilkeä. Lähinnä vain hyvinkin levoton sielu joka tuo hoitamiseen omat haasteensa.

En missään olosuhteissa suosittele ponin hoitamista karsinassa - käytävällä kaikki sujuu huomattavasti paremmin ja stressivapaammin. Kallu keskittyy mielellään muuhun tallielämään ihmisineen ja hevosineen ja saattaa aika ajoin unohtaa levottoman sielunsa. Harjaus, kavioiden otto ja muut toimenpiteet sujuu kuitenkin aina kivasti pienistä sivuaskeleista huolimatta.

Laumassa Kallu pitää yllä kiusanhenki-titteliään. Tallin ponit ovat kuitenkin jo niin tottuneet härnäävään pieneen paholaiseen, etteivät enää juurikaan jaksa kiinnittää siihen huomiota. Usein paha katse ja kaviolla uhkailu saa Kallun perääntymään, mutta ei kuitenkaan missään nimessä estä sitä olemasta taas hetken päässä muita härkkimässä.

Ratsastaessa Kallu kaipaa aktiivista pohjetta sillä jos ori pysähtyy liian pitkäksi aikaa, sitä on miltei mahdoton saada takaisin liikkeelle. Poni tarvitse esteillä paljon ratsastusta voltilla jotta pysyy housuissaan, sillä huolimatta sileällä törttöilystään, se on hevosmaailman energisin shetlanninponi hyppäämään ja osaa todellakin hommansa. Kesäisin maastossa Kallu näyttää hupsulta ötökkähuppu päässään ja saa aikaan hihittelyä ja hymyjä maastoryhmässä. Porukassa poni maastoilee oikein hyvin, mutta yksin homma menee auttamatta pelleilyksi, sillä jokainen tuulesssa heiluva oksa on potentiaalinen pikkuponeja syövä hirviö.

Jälkeläiset

♡     kouluvalmennus: kirjoittanut Pierre
Mibula saapui maneesiin taluttaen syötävän suloista shetlanninponioriaan, Kesärinteen Kalervoa. En voinut vastustaa kiusausta, vaan kävin paijaamassa lehmänkirjavaa ponia mibulan noustessa vain hieman yli metrin korkuisen pikkuorinsa selkään. Ratsukko aloitteli valmennuksen alkuverryttelyillä, ja itse kokeilin saada jonkinlaisen yleissilmäyksen ratsukosta ja sen taidoista. Esa vaikutti nopealla katsauksella erittäin energiseltä menijältä, joka oli myös hieman jääräpäisen oloinen. Mibula teki orin kanssa pääty-ympyröitä ravissa, ja sai jo alkuverryttelyissä laittaa orin ruotuun, sillä tämä puski vain menemään ilman kunnollista asettumista. Kun alkuverryttelyt oli hoidettu kunnialla loppuun asti, pyysin ratsukkoa aloittamaan varsinaisen harjoittelun pysähdyksillä. Mibula ratsasti orilla uraa pitkin pysäyttäen tämän valikoimiini kohtiin. Uudestaan liikkeellelähtö ei kuitenkaan ollut Esan vahvimpia puolia, vaan ori tuppasi jäämään seisomaan paikoilleen, vaikka mibula kuinka yritti pistää ratsuunsa liikettä. Lisäsimme harjoitukseen peruutukset, ja joutuessaan heti pysähtymisestä siirtymään peruutukseen, ei Esa enää jumiutunut yhteen kohtaan. Peruutuksesta ratsukko siirtyi sujuvasti takaisin käyntiin, ja ratsukon meno näytti tällä hetkellä oikein mallikkaalta. Pyysin ratsukkoa toistamaan pysähtymis- ja peruutusharjoituksen vielä kertaalleen ennen temponlisäyksiä, jotka suoritettaisiin ravissa. Tämän homman Esa osasi hyvin, sillä energistä pikkuponia ei toista kertaa tarvinnut käskeä tämän jo pidentäessään ja nopeuttaessaan askellustaan. Orista kuoriutui kunnon liitokavio tämän ravatessa ponnekkaasti uraa pitkin. Toinenkaan suunta ei tuottanut vaikeuksia, vaan ratsukko teki vaikutuksen myös tässä kierroksessa. Ennen loppuverryttelyjä ratsukko otti vielä pari kierrosta laukkaa molempiin suuntiin, jotta ori saisi päästellä viimeisetkin höyryt ulos.