Kesärinteen Kaistapää

Kesärinteen Kaistapää - todellakin nimensä veroinen kaistapäinen extreme-poni. Mutta mitäpä muuta voisi olettaa, kun poni on ristitty yhtä kaistapäisen omistajan toimesta Kahjoksi. En tiedä mitä sieniä Kahjo tarhastaan popsii, mutta joskus sitä miettii, että voiko näin tyhmää ja outoa otusta olla edes olemassa. Kaikesta huolimatta tämä tyyppi on pelkkää kultaa!

Kahjo on poniporukassa se lauman pelle, joka yrittää viimeiseen asti esittää coolia, joka ei pelkää mitään ja jota ei voi sortaa millään tavalla. Tämä egoilija saa kuitenkin muilta lajitovereiltaan lähinnä oudoksuvia, välillä sääliviä, katseita ja joskus joku onnistuu jopa kurittamaan poikaa hampain ja kavioin. Kahjo riisuu kuitenkin egoroolinsa melko nopeasti muiden välinpitämättömien reaktioiden alla ja jatkaa normaalia ponielämäänsä ystäviensä kanssa heinäpaalin äärellä.

Vaikka Kahjo onkin oman elämänsä egoilija myös hoitessa, ei se kauaa jaksa pitää kovan pojan roolia yllä. Egohömpötykset riisutaan pois viimeistään porkkanan tai korvarapsutuksen mukana ja orista kuoriutuu oikein mahtikaveri. Vaikka tallin ohi menevä kovaääninen traktori ei herätä Kahjossa minkäänlaisia reaktioita, voin luvata, että tallikäytävällä tuuleenvireen mukana pyörivät kuolemanvaaralliset karvapallot saavat ponin pakokauhun valtaan. Eihän sitä koskaan tiedä, jos ne vaikka nappaisivatkin poniraukan suihinsa.

Selkään noustessa Kahjo on todella iloinen, innostunut ja motivoitunut työmyyrä, joka osaa ja taitaa niin halutessaan. Vaikka kentän laidalla ja maneesin nurkissa vaanii paljon pelottavia asioita (vielä kun itsekin tietäisi, että mitä), osaa poni silti keskittyä parhaansa mukaan, kunhan tekemistä on koko ajan ja paljon. Mikään automaattiratsu tai pystyynkuollut tylsimys Kahjo ei kuitenkaan ole, ei todellakaan. Poni ei tee mitään ilmaiseksi ja pilkettä silmäkulmasta löytyy. Välillä päästäänkin kokeilemaan miltä tuntuu olla rodeoratsun selässä. Kahjolla on pehmeät ja lennokkaat askeleet, joissa on mukava istua. Poni toimii myös todella herkillä avuilla, eikä siedä minkäänlaista kiskomista. Pidätteiksi riittävät vain pienet kädenpuristukset ja ääniavut toimivat aina. Poni tarvitsee ehdottomasti kokeneen ratsastajan, jolla on todella pehmeä käsi ja pohje ja joka osaa ottaa pienet pukkilaukat lähinnä huumorilla. Talvi on tämän ponin parasta aikaa, sillä Kahjo rakastaa lunta yli kaiken! Ensilumien tullessa ja kinoksien kasvaessa aivot jätetään narikkaan eikä mikään muu kuin lumessa kirmaaminen jaksaisi kiinnostaa.

Esteillä Kahjo muuttuu vieläki kahjommaksi - se rakastaa esteitä ja repii pelihousunsa jo niitä nähdessään. Tärkeää on se, ettei kaikesta vauhdista huolimatta jää suuhun roikkumaan siinä toivossa, että poni hidastaisi vauhtia. Miljoona pientä pidätettä ovat vaivan arvoisia, usko minua. Kahjolla on kuitenkin pehmeä hyppytyyli, jossa on helppo istua ja olla mukana. Kahjo tarvitsee tukea oikean ponnistuspaikan löytämisessä eikä poni todellakaan vaihda laukkojakaan itsestään.

Maastoon lähtiessä täytyy pitää itse mieli ja kroppa rentona ja letkeänä, jotta matka taittuisi edes jotenkuten. Vaikka autoissa, rekoissa ja muissa isoissa vehkeissä ei ole mitään pelottavaa, on muovipussit, postilaatikot ja puusta tippuvat lehdet sitäkin kamalampia. Kahjon tapana on myös nähdä puskissa kaikenlaisia pieniä vihreitä mörköjä, joten maastossa ei voi koskaan levätä ja rentoutua tämän ponin kanssa. Kavereiden kanssa poni on hieman rennompi, mutta säikkyy silti mitä oudoimpia asioita.

i. Kesärinteen Kajahtanut nf, rn, 143cm	ii.	iii.
		iie.
	ie.	iei.
		iee.
e. Psychobabble Abby nf, trn, 145cm	ei.	eii.
		eie.
	ee.	eei.
		eee.

ESTERATSASTUS - 5 SIJOITUSTA
20.05.2016 Mörkövaara 100cm 1/30 20.05.2016 Mörkövaara 100cm 1/30 19.05.2016 Mörkövaara 100cm 1/30	11.05.2016 Mörkövaara 100cm 5/30 04.03.2015 Westbound 100cm 3/30
KOULURATSASTUS - 8 sijoitusta
14.02.2015 Fiktio he a 4/40 09.02.2015 Fiktio he a 5/40 08.02.2015 Fiktio he a 5/40 24.11.2014 Kleppur he A 01/40	30.11.2014 Hengenvaara he b 5/30 30.11.2014 Hengenvaara he a 2/30 25.11.2014 Hengenvaara he a 2/30 21.11.2014 Hengenvaara he a 4/30

24.12.2014 Joulumaasto
Olin ollut joulufiiliksissä jo lokakuusta asti ja vihdoinkin odotus oli palkittu, sillä olimme Kahjon kanssa valmiina lähtemään jouluratsastukselle! Kello oli muutamaa minuuttia vaille kymmenen ja seisoskelimme tallin edessä odottaen vielä muutamaa ratsukkoa. Lumi putoili taivaalta isoina, kauniina hiutaleina ja jokainen meistä sai muutaman sellaisen nenälleen - ja turvalleen. Olin laittanut itselleni punaisen, ison tonttulakin sekä joulunpunaiset ratsastushousut. Kahjolle olinkin pukenut sitten enemmän ja vähemmän turhaa tavaraa - sillä oli jalassaan joulunpunaiset glitter-pintelit, tonttulakki sekä joulunpunainen satulahuopa, jossa komeili kimalteleva pipariukko. Jollakin tapaa ponia kävi sääliksi, mutta olihan se nyt aivan hirmuisen suloinen!

Matkaan lähdettiinkin muutama minuutti yli kymmenen ja aloinkin jo muutaman metrin tarpomisen miettiä, että mihin sitä taas oltiin suostuttu. Kaikilla tuntui olevan rauhallinen ja rento joulumieli, paitsi tietenkin Kahjolla. Vaikka se osaakin kulkea porukassa rennommin kuin yksin, ei muutamilta puskamöröiltä tietenkään vältytty. Onneksi poni ei jaksanut sen enempää reagoida kuin hypähtämällä hiukan sivuun ja heittämällä takapäätä muutaman sentin ilmaan - luojalle kiitos. Noin kahdenkymmenen minuutin jälkeen saavuttiikin läheiselle lammasfarmille, jossa lampaita laidunsi vaaleiden lumikinoksien keskellä kymmeniä! Kukaan muu ratsuista ei näyttänyt kiinnostuvan lampaista pientä oudoksuvaa katsetta enemmän, kun taas meikäläisellä oli täysi työ pitää Kahjo ruodussa ja jonossa omalla paikallaan. Eihän sitä koskaan tiedä vaikka lampaat olisivatkin joukolla tulleet järsimään Kahjosta lihan luiden ympäriltä. Päästiin kuitenkin ihan menestyksekkäästi lammasfarmin päärakennukselle laulamaan herrasväelle Talven ihmemaa- biisiä. Herrasväki kiitteli joukkoamme suurin sydämin ja tarjosi jokaiselle ratsastajalle muutaman suklaakonvehdin, nam! Farmilta suuntasimmekin pienelle asuinalueeelle, jossa kävimme laulelemassa mm. Joulupukki suukon sai, Petteri Punakuono sekä Hei, Tonttu-ukot hyppikää! Laulumme raikasi naapurustossa ja kaikilla oli ihana joulumieli, vaikka Kahjo olikin lähinnä pakokauhun vallassa talojen ja joulukoristeiden keskellä. Matka meni silti oikein mukavasti ja tallillekin päästiin ihan suht rauhallisissa tunnelmissa. Olen kyllä ylpeä ponista, ehkä tämä olikin sitä Kahjon tarvitsemaa joulusiedätyshoitoa.

15.12.2014 KRJ-tarinakilpailut (helppo a)
"Kirjoita enintään 300 sanan kirjotelma, jossa kuvaat sinun ratsusi mielipidettä joulukoristeista."
Rakas Kahjo-ponini, oman elämänsä egoilija sekä varsinainen pelkuri, on tasan yhtä mieltä joulukoristeista - ne ovat rinnastettavissa lähinnä murhaajiin ja sängynalaisiin mörköihin, joita lapset usein pelkäävät. Tosin vain niin kauan kun niissä ei ole mitään ruoaan liittyvää. Ne voivat hyökätä minä hetkenä hyvänsä, eikä niitä voi missään nimessä lähestyä sivistyneesti hyppimättä pystyyn tai pakenematta raukkamaisesti paikalta. Ne ovat jo pelkästään aivan kamalan näköisiä - glitteriä, punaista, vihreää sekä vilkkuvia valoja ja outoja muotoja. En tiedä mitä hallusionaatiosieniä Kahjo tarhastaan popsii, mutta tätä mieltä se joulukoristeista on. Valitettavasti. Itse kun olen todellinen jouluihminen ja jaksan talliinkin koristeita ripustella ihan vain ponin päänmenoksi.

29.11.2014 Villit kouluratsastuskisat Norjassa, Granstadissa (Luokka 1, helppo A)
Vaikka kuinka suurisydäminen jouluihminen olenkaan ja kuinka lumi ja glögin tuoksu saa pääni pyörälle, ei kisapaikalla voinut kuin laittaa sormet ristiin ja toivoa parasta. Rakas Kahjo-ponini käyttäyi taas nimensä veroisesti ja joutui pakokauhun valtaan aina, kun joku toimihenkilöistä käveli ohitse kilisevien tonttulakkien ja pelottavien pukujen kanssa. Tallialueella oli muutenkin aivan kamalasti erilaisia pelottavia koristeita, joita piti säikkyä ja puhista kerta toisensa jälkeen. Saimme Kahjon kanssa oudoksuvia ja huvittuneita katseita, vaikka kuinka yritin parhaani mukaan hillitä tilanteen rennoin ottein (pelkkä kaaoshan se oli, valitettavasti). Onneksi itse rata sujui oikein kivasti ja moitteettomasti, sillä tonttupukuiset glögimyyjät eivät päässeet kentälle keikkumaan - thank god.

29.11.2014 Villit kouluratsastuskisat Norjassa, Granstadissa (Luokka 5 Kür, helppo B)
Olin aivan innoissani Kür-luokasta, jossa voisin pukeutua itse - ja mikä tärkeintä, pukea poniraukan mitä jouluisempiin koristeisiin ja yksityiskohtiin! Meikäläisellä oli päällä tottakai tonttutytytön asu, jota olin käyttänyt viimevuoden pikkujoulukautena .. Arvata siis saattaa, ettei puku ole näyttänyt näin säädylliseltä koskaan. Tällä kertaa pumpulihelmaista, joulunpunaista hametta ei pidetty ihan vesirajalla ja alla oli verkkosukkiksien sijasta valkoiset ratsastushousut. Koska maneesissa oli melko lämmin, oli yläosana pitkähihainen joulunpunainen paituli, jonka hihoissa oli suloiset pumpulireunat ja selässä iso kimalteleva piparkakku-ukko. Kypärän päälle olin taiteillut todella ison, pitkän tonttulakin, jonka tupsu ylsi satulan takakaareen asti ja pitkä tukkani oli suloisesti letillä. Ja jotta en näyttäisi yksin täysin naurettavalta, olin pukenut Kahjo-ponille karvaisen tonttulakin, joulunpunaiset glitteripintelit sekä myös joulunpunaisen satulahuovan, jossa komeili paitani kanssa samaan tapaan piparkakku-ukko. Olin yrittänyt kasvattaa ponin harjaa tätä varten ja siihen olin kiinnittänyt paperisia isoja vaaleanisinisiä hiutaleita, söpöä eikö vain! Ja koska mikään ei ole koskaan liikaa, komeili orin lautasilla klipattu joulukuusi - poni raukka. Itse ratamme oli hyvinkin vauhdikas Lady Gagan Christmas Treen tahdissa, sillä Kahjo pelästyi pomppivaa lakkiani hyvin väliajoin ja antoi myös muutaman pukkinäytteen yleisölle, joka aiheutti sympaattista naurua yleisön joukossa. Paljon (pukki)laukkaa musiikin tahdissa ja hötkyilevä, ylipuettu poni ei voinut olla mitään muuta kuin suloinen ilmestys!

23.11.2014 Ilman satulaa- estekisat Pikkulinnussa (80cm)
Mä en tiedä olinko ihan tervejärkinen kun ilmoittauduin into piukassa tämänpäiväisiin estekisoihin. Mene nyt hyppimään kahdeksankymmenen senttimetrin esteitä ponilla, joka rakastaa niin esteitä kuin lunta ja pakkastakin. Ja vielä ilman satulaa - ei hyvää päivää. Poni oli aamusta asti ollut hulluna lumeen ja pakkaseen ja hyppinyt ja pomppinut minne sattuu, eikä verryttelykään mennyt sen paremmin. Yritin viimeiseen asti pysyä hötkyilevän ja edestakaisin steppaavan ponin kyydissä ja kiitin omaa järkeäni, että olin laittanut ponin kaulaan remmin, josta voisi hätätilanteen tullen tarrata kiinni. Saimme muilta ratsukoilta oudoksuvia ja huvittuneita katseita enkä voinut kuin laittaa sormet ristiin ja toivoa, että rata sujuisi ongelmitta. Pian tuomari vihelsikin meidän vuoron alkaneen ja ampaistiin Kahjon kanssa maaliviivan ylitse melkoisella loikalla. Esteet ylittyivät nopeammin ja hätäisemmin kuin olisi ollut tarve ja pidin henkihieverissä kiinni kaularemmistä, että pysyisin kyydissä. Poni kaahotti eteenpäin eikä meikäläisellä ollut siihen suoraan sanottuna minkäänlaista kontrollia - yllätys. Luulin jo selvinneeni hengissä, kun viimeisen esteen jälkeen Kahjo päättikin heittää kunnon pukkilaukat niin, ettei mulla ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia pysyä selässä. Sieltä siis lennettiin alas kuin leppäkeihäs yleisön hieman nauraessa. Voihan v****. Syljeskelin lunta pois suustani ja katselin kun rakas ponini viiletti pukkilaukalla ympäri kenttää. No, ainakin ylitin maaliviivan!

12.11.2014 kouluvalmennus (alison)
Valmennettavanani oli nuori newforestinponiori Kahjo ratsastajansa mibulan kanssa. Ratsukko esittäytyi iloisesti ja rennosti, kun pieni poni päästi ilmoille suuren kiljahduksen ja odotti korvat pystyssä ratsastaja selässään. Suunnittelin nopeasti vielä alkulämmittelyjen aikana valmennusta, että miten toimitaan ja mitä reenataan. Alkulämmittelyjen ajan poni kuikuili hieman ympärilleen ja kertoi terveisiään tutuille viereisiin tarhoihin, mutta pikkuhiljaa mibula alkoi pyytää ponilta jo hieman enemmän keskittymistä.

Ponin ravi osoittautui lennokkaaksi ja Kahjo työskenteli hyvin jo valmennuksen alussa. Aloitimme ratsastamalla kulmat kunnolla ja hakemalla vielä hieman enemmän tahtia ja ryhdikkyyttä orin raviin. Kulmat poni otti hyvin ja liike alkoi muuttua napakammaksi, mutta jostain kumman syystä poni vaikutti hieman tympääntyneeltä ja vaikeatahtoiselta. Kun yritimme herätellä oria pohkeenväistöllä, se kiskaisi ohjat joka kerta mibulan käsistä ja väisti täysin ratsastajansa alta. Kehotin mibulaa ottamaan kunnolla ponin käsiinsä ja ohjaamaan sitä reippaasti, ratsastamaan sen pohkeenväistön vaikka kuinka ponia kiukuttaisi.

Poni jaksoi tovin pelleillä, temppuilla ja haastaa riitaa, mutta alistui nöyrästi tahtoon, kun vain hieman oikaistiin pomotusjärjestystä. Pohkeenväistöistä siirryimme laukkaan, koska mibula sanoi, että laukka ei ole ponin vahvin juttu vielä. Tärkeintä oli saada edes yksi puhdas nosto. Ratsastaja antoi selkeät ja napakat avut orille laukannostoon, mutta poni nosti vain kiivaan ravin ja lähti kirmaamaan ympäri. mibula rauhoitteli orin ja yritti uudestaan. Muutaman kerran yritettyään laukka nousi nätisti ja kesti upeasti useamman askeleen! Päätimme valmennuksen pieneen venyttelyyn ja loppujumppaan ja jätin ratsukon kentälle lopettelemaan hymyssä suin.

07.11.2014 kunnon ensilumet
Tämä päivä on Kahjolle "best day ever", sillä illalla oli alkanut sataa lunta siihen malliin, ettei se ihan heti lakkaisikaan. Aamulla kaikkien yllätykseksi (ainakin Iltalehden mukaan - joka ikinen talvi) lunta olikin tullut jo koemat kinokset! Hymyilin itsekseni ja puin päälleni mustan, heiman kuraisen, toppatakin ja elämää nähneet uggit ja villasukat ja lompsin talliin katsomaan Kahjoa. Poni oli jo hyvikin pirteällä tuulella ja mussutti nopeasti antamani aamuruuat. Nappasinkin ponin mukaani ja lähdin taluttelamaan sitä tarhaa kohti. Tallin ovella Kahjo pysähtyi kuin seinään ja jäi ihmeissään katselemaan tätä jokavuotista luonnonihmettä - lunta. Pakkasta oli ehkä muutama aste, joten kylmä pihalla ei kuitenkaan vielä ollut. Sekunnin murto-osassa poni pomppasikin kamalalla jäniksenloikalla lumen sekaan ja siinä oli meikäläisellä ponissa pidättelemistä! Sanoin muutaman kovan sanan ja vein Kahjon tarhaan pomppimaan - edes heinät eivät tahtoneet tässä säässä kiinnostaa.. Ihana poni :)

04.11.2014 Kuraa ja mutaa ..
Tarhassa mua odotti kurakuorrutteinen poniherra, joka pitäisi saada puhtaaksi vielä tän päivän aikana. Nappasinkin orin tarhasta ja ryhdyin puunaamaan ja putsaamaan rakkaani ulkokuorta kiiltäväksi. Hommaan meni jokunen hetki, mutta pian poni kiilsi siihen malliin ettei ikinä ollut niin hyvin kiiltänytkään! Puunaushetken jälkeen pääsin lähtemään maastoon, jossa jänniä tilanteita vasta tulikin. Tien ylitti muutama syksyn viimeinen lehti, joita Kahjo kummasteli tuttuun tapaansa, laittoi liinat kiinni ja yritti palata takaisin tallille. Annoin kuitenkin ponin kuulla kunniansa ennen kuin päädyimme ratsastelemaan pienillä metsäpoluille. Ilman suurempia säikytyksiä pystyin jopa keskittymään luontoon ja syksyn viimeisiin väreihin, joita oli enää todella niukasti tarjolla.